Aamu alkoi ihanasti ku pikkuiseni tuli mahan päälle pomppimaan ja hihkumaan äiti äiti kgahvia tai jotain näin.
Noustessani ylös muistin edessä olevan palaverin sairaalan kanssa jossa käydään läpi tyttäremme asioita hetkeksi tuli haikea olo kun viimein muistin nyt mulla on mahdollisuus saada ne kongreettiset neuvot tyttömme raivareille mitä olen jo kauan pyytänyt.

helpottaakseni teidän lukemista kerron hieman tytöstäni hän saa kovia raivokohtauksia jolloin lentää tavarat, hän potkii, lyö ja huutaa. Viimeksi raivon tullessa olin ääliö ja haarukka viuhahtii naamani vierestä seinään.
En kumminkaan usko että tyttöni oli tarkoitus vahingoittaa minua se taisi olla vain liian lähellä. Toisaalta tulihan meille yks kerta reikä oveenkin kun hän tarpeeksi suuttui.

No palaveri meni ja oli edes kaikki paikalle kutsutut eivät voineet saapua vaan olivat kameroiden päässä joka suututti minua suunnattomasti.

Niin ja ne neuvot ovat oma luku sitte erikseen juuu varmaan hyvä neuvo noihin tilanteisiin on olkapäiden kohautus ja se että sanoo että huono meidän on neuvoa.

Aluksi toivoimme että saisimme pitää tytöllämme mahdollisimman pitkäään samat hoitajat ja sitä että nyt hoidot jatkuisi edes jollain tasolla mutta joo lupaus piti taaskin saamme apua seuraavan kerran ens vuoden puolella ohjeena "kyllä teidän pitää pärjätä"

Juu jos jatkaisi huomenna...